Kuinka kaikki alkoi

Aloitin Petäjäveden kotiteollisuuskoulussa YO-kutoja-linjalla vuonna 1986 ja valmistuin Keski- Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta 2,5 vuoden jälkeen YO-kutoja-artesaaniksi. Koulussa tutustuttiin maailmalla käytettäviin tekstiilimateriaaleihin, ja yhtenä materiaalina oli alpakka. Ensikosketus alpakkaan tapahtui siis shaalin merkeissä, jonka valmistin Tekstiiliteollisuuden maahantuomasta alpakkalangasta. Värjäsin loimen kolmella eri värillä ikat- tekniikalla. Kude oli harvanpuoleinen, mutta alpakan ei tarvitsekaan olla tiheään lyötyä kuidun lämpöominaisuuksien takia. Shaali on nyt vuosien varrella kokenut jo hieman kovia kolmen lapsen ja koiran taloudessa, mutta edelleen se on talon lämpimin "loippa".>


Kiinnostus alpakoihin oli siis herännyt jo kouluaikoina ja mieli palaili alpakoihin yhä uudestaan 1990-luvun alun jälkeen. Internetin ansioista pääsin maailmalle katsomaan ja ihailemaan upeita alpakoita. Yritin herätellä mieheni mielenkiintoa alpakoita kohtaan ja muutaman vuoden puhumisen jälkeen tiedustelin jo maa- ja metsätalousministeriöstä alpakoiden tuontilupaa. Vastaus oli todella masentavaa luettavaa, mutta yllätyin saadessani tietää, että joku toinenkin oli hakenut alpakoiden tuontilupaa. Myöhemmin yllätys oli sitä suurempi, kun selvisi, että se "toinen" oli nimittäin nykyinen tuontikumppanimme Sini Honkala.


Uudenvuoden aattona vuonna 2002, kun haikeana ihailin Internetissä jälleen USA:n, Kanadan, Australian ja Englannin upeita eläimiä, laitoin uteliaisuuttani suomenkielisen hakusanan alpakalle ja totesin Suomen saaneen ensimmäiset alpakat. Kevään korvalla kävinkin sitten mieheni kanssa näihin alpakoihin tutustumassa. Kaikesta tästä rohkaistuneena aloin jälleen kysellä tuontiehtojen järkeistämistä maa- ja metsätalousministeriöstä.


Huhtikuussa Sini, Anne, Annen mies Markku Herranen ja minä matkustimme Chileen tutustumaan QAI:n Chilen tilaan ja opiskelemaan alpakan hoitoa. Ajankohta ei ehkä ollut paras mahdollinen sikäläisittäin, koska Chilessä oli alkava talvi, mutta puitteet olivat upeat Andien sylissä, Aconcaguan siintäessä horisontissa vuorijonon jatkeena.


- Sanna


(kirjoitettu syyskuussa 2004)